Tänään Vivianna päätti yksimielisesti - siis tapansa mukaan tiedustelematta minun mielipidettäni - raahata minut auttamaan espanjalaista opiskelukaveriaan Martinaa tämän kahvilan avajaisissa. En oikeastaan edes tuntenut koko tyttöä, mutta hei - hädässä ystävä (ja ystävän ystävä) tutaan! Lisäksi olin enemmänkin kuin utelias näkemään uuden kahvilan, joten vastoin tapojani ponkaisin sängystä ylös jo aamuseitsemältä valmiina actioniin.

Meidän ilmaantuessamme paikalle oli se täydellisen kaaoksen vallassa. Ympäri kahvilaa lojuvista pöydistä ja tuoleista päätellen paikan sisustaja oli kofeiinitabletteihin hurahtanut tornadotutkija, ja keittiöstä tupruava savumäärä viittasi vähintäänkin ydinräjähdykseen. Syyksi paljastui kuitenkin Martina, joka hetkeä myöhemmin pelmahti ulos mustanpuhuvasta savupilvestä. Hän vaikutti hirveän herttaiselta, mutta paineensietokyky ei selvästikään ollut hänen vahvimpia puoliaan. Tyttöparka oli hermoromahduksen partaalla persialaisten pikkuleipiensä reseptin kanssa, joten ryhdyimme heti töihin. Vivianna jäi tarkastelemaan peilikuvaansa ikkunoista selvittääkseen kaipasivatko ne pesua samalla kun minä ja Martina luuttusimme pahoin mustunutta keittiötä. Persialaiset pikkuleivät joutivat roskakoriin, ja sain taivuteltua Martinan kokeilemaan ensi kerralla vaikkapa muffinseja.

Keittiöurakasta selviydyttyämme oli aika järjestellä huonekalut uudelleen. Vivianna tosin kieltäytyi edes koskemasta huonekaluihin vedoten juuri eilen ottamaansa manikyyriin, mutta sisustusoperaation jälkeen tytöstä näkyivät enää kengänkorot hänen möyriessään mööpelien alla mittailemassa jokaisen paikkaa mittanauhan kera. Tyypillistä.

Juuri kun kahvila alkoi olla esittelykelpoisessa kunnossa lemahti keittiöstä sankka savupilvi, ja Martina ilmestyi samantien ovensuuhun naama noesta mustana. Tällä kertaa syy oli pakistanilaisissa muffinseissa, eikä juuri mitään ollut tehtävissä paakelsien pelastamiseksi. Kahvilan avaamiseen oli enää pari tuntia aikaa, eikä kahvin kanssa ollut tarjottavaksi kuin pyhää henkeä. Yhteistuumin päätimme siis siirtää avajaiset seuraavalle päivälle, ja tällä kertaa jopa Vivianna lupautui auttamaan.

Samassa kuitenkin edellämainitun kännykkä pirahti soimaan, ja tämän kasvoille leviävästä maireasta ilmeestä päätellen soittaja oli muuan öykkärimäinen komistus nimeltä Max, joka tähän mennessä ei ollut kiinnittänyt Viviannaan suurtakaan huomiota. Nyt miekkonen kuitenkin oli valinnut maailmankaikkeuden huonoimman ajan pyytää Viviannaa seurakseen seuraavana päivänä järjestettäviin ralliajoihin. Vivin kiinnostus metsätiellä kaahaileviin kuraisiin autoihin on luultavasti vielä vähäisempi kuin hänen halunsa viettää koko päivä keittiössä mopin varressa, mutta vienosti hymyillen ja silmiään räpsytellen hän kuitenkin otti kutsun vastaan. Tuo autuas hymy hyytyi vasta kun muistutin, että hän oli jo lupautunut auttamaan Martinaa kahvilan kunnostamisessa. Ja koska tiesin, että Viviannan kyky tehdä nopeita päätöksiä ei ole kovinkaan kummoinen, pyysin häntä soittamaan heti päätettyään kumpi painaa vaakakupissa enemmän, kauan odotetut treffit vaiko ystävän auttaminen.

Pitäisikö Viviannan kiitää komistuksensa käsipuolessa ralliradalle vaiko ottaa kerrankin kaulin kauniiseen käteensä? Your call! Lähetä tekstiviesti MUOTI PALAUTE MAX tai MUOTI PALAUTE MARTINA numeroon 16570. Äänestäminen maksaa 0,84€. Summan maksat normaalissa kännykkälaskussasi.